Salakuuntelu on huono tapa. Tänään kuitenkin syyllistyin siihen ollessani miljoonan uudenvuodenlupaajan kanssa salilla (tai itseasiassa treenin jälkeen unisex-infrapunasaunassa).

Kaksi rouvashenkilöä käytti saunaa parisuhteidensa puimiseen. Toinen oli ilmeisesti eronnut jo useampi vuosi sitten, toinen teki parhaillaan eroa. Jälkimmäisen eroprosessi oli ilmeisesti ollut käynnissä jo vuoden ajan, mutta kiirettä sen loppuunviemiseksi ei ollut. Tästä sain tiettyä levollisuutta omaan tilanteeseeni, ei tämä neljä kuukautta nyt vielä niin ... :D

Ilmeisesti onnistuin hienotunteisesti syventymään lehteeni tarpeeksi vakuuttavasti, koska läsnäoloni ei juurikaan häirinnyt heidän keskusteluaan. Poimin tästä keskustelusta monia hyviä pointteja kotiin viemiseksi, mutta jätän suurimman osan niistä nyt toistamatta (tietyn anonyymiuden takaamiseksi).

Yhtenä ylitse muiden nostan esille tämän. Jälkimmäisen rouvan 19 vuotta kestänyttä parisuhdetta oli nyt lopetettu vuoden ajan, eikä sen kohtalosta vieläkään ollut tietoa. Asumusero oli, avioero on kysymysmerkki. Lapset huolto- ja tapaamisasioineen pyörivät jaloissa. Kaiken tämän keskellä hän totesi levollisesti: "Mä ajattelen, että ei tämmöiset asiat turhaan tapahdu. Eihän se nyt ole mahdollistakaan, että 19 vuoden taipaleelle ei mitään tämmöistä mahtuisi. Kyllä tälle joku tarkoitus on."

Niinpä niin. Olen aina suhtautunut kohtalouskoon vähän epäilevästi. Mutta tuo tuli kohti. Joku tarkoitus kai tällä on omassa elämässänikin. Ja jotain hyvää tästä lopulta seuraa, mitä se sitten ikinä onkaan. Ja ilmeisesti kiirettä näiden asioiden kanssa ei tarvitse pitää.

Joten, arvon rouvat, nöyrä kiitos vastakkaiselta lauteelta, Imagen takaa, näistä sanoista. Niillä jaksaa taas pari viikkoa.

Lupaan itselleni, että ensi vuoden aikana tämä parisuhdeasia vihdoin ratkeaa.

Mitäpä sitä ihminen jouluna tekisi? Lukisi ero-aiheisia blogeja. Uusin tuttavuuteni, ilmeisesti jo pari vuotta sitten telakalle mennyt Erotarinoita-blogi sai nyt tällä kertaa kunnian horjuttaa aamuisessa kirjoituksessani manifestoitua päätöstäni "ottaa härkää sarvista" heti kunhan joulusta on selvitty.

Kirjoituksessaan Ei koskaan enää blogisti kirjoittaa:

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vaikeampaa on tehdä vastoin itseään. Joustaa. Nuorena sitä taipui jos jonkinlaiseen muottiin, vain koska niin pyydettiin. Sitä paitsi oli rakastunut. Halusi perustaa perheen. Ne on nyt nähty, joten jäljelle jää se ydin. Minuus. Tällainen minä olen ja tästä minä en tingi.

Tässä siis (ilmeisesti) noin nelikymppinen nainen pohtii, haluaako hän eronsa jälkeen enää koskaan avio-/avoliittoon. Ja tulee näköjään siihen tulokseen, että ei. Syynä ei ole yleinen pettymys miehiin. Ei, syynä on iän myötä tullut haluttomuus mukautua. Mikään parisuhde ei nelikymppisen maailmassa ole sen arvoinen, että tekisi väkivaltaa itselleen ja omalle elämälleen, muokkaisi omia rutiinejaan sopimaan uuden kumppanin rutiineihin. Tekisi kompromisseja.

Itselläni on tuohon neljänkympin kunniakkaaseen rajapyykkiin vielä vähän matkaa. Mutta siitä huolimatta tunnistan nuo ajatukset (nyt kun ne toisen kirjoittamana luin). Jos suhteeni X:ään päättyy, olenko enää koskaan valmis, kenenkään vuoksi, vääntämään elämääni uuteen asentoon, sellaiseen, jossa olisi tilaa myös jollekulle toiselle? Olisinko vielä valmis, erityisesti kokeiltuani yksinoloa hetken, mukautumaan ja sopeutumaan?

Edellisessä kirjoituksessani vihjasin A:n elämän ja harrastusten sisältävän elementtejä, jotka ovat, jos ei nyt elämänkatsomukseni, niin ainakin tämänhetkisten prioriteettieni vastaisia. Tarkemmin sanoen, merkittävän osan hänen elämäänsä muodostavat asiat, joita en omaan elämääni tällä hetkellä (ainakaan siinä laajuudessa) haluaisi. Ainakaan, jos esim. X ehdottaisi niitä. Tähän asti olen hellinyt mielessäni ajatusta siitä, kuinka A:n takia minä voisin mukautua ja se itseasiassa voisi olla ihanaa. Voisin oppia tykkäämään uusista asioista, jos saisin jakaa ne A:n kanssa. Itseasiassa ne asiat ovat arvokkaita, koska ne saa jakaa A:n kanssa.

Tuon blogikirjoituksen lukeminen tietyssä mielessä aukaisi silmäni tälle itsepetokselle. En minä tästä enää tässä iässä mihinkään mukaudu. Oikeasti.

En tiedä, olenko tähän asti jotenkin kuvitellut, että voisin pitää nykyisen elämäni, vaihtaa vain X:n tilalle A:n. Niinhän homma ei voi toimia. Toisaalta, varmaankin osasyy näihin eroajatuksiini on tyytymättömyys joihinkin asioihin nykyisessä elämässämme. Voisinko siis muka vaihtaa ne (ja ihmisen), mutta pitää asiat muuten samana? Tuskinpa. Uusi suhde (jos sellaista ikinä saisi) pitäisi rakentaa oman näköisekseen, omalle pohjalleen. Ihan jo siksi, että A tuskin suostuisi tuosta vaan astumaan näihin lavasteisiin.

Niinpä olisi täysin mahdollista (ehkä jopa todennäköistä), että minusta ja A:sta tulisi korkeintaan jonkinlaiset "hyvät kaverit", jotka eläisivät omia elämiään, silloin tällöin kohdaten. Tuskin siitä mitään vuosisadan rakkaustarinaa enää syntyisi. Sen aika meni jo. Kenties.

Onpas ihanan masentava ajatus. Mahdollisuuteni rakentaa onnellinen parisuhde on jo käytetty. Sen aika olisi ollut 10 vuotta sitten. Silloin pystyin vielä mukautumaan, rakentamaan jotain yhteistä. Silloin valitsin väärin(?). Nyt ei sitten auta enää kuin pelata niillä korteilla, jotka silloin jaoin itselleni.

Tai tietysti! Voisin ottaaa seuraavaksi poikaystäväkseni mukautumiskykyisen parikymppisen, joka osaisi mukautua minun elämääni, sellaisena kuin sen haluan.

Tai sitten voisin opetella mukautumaan X:n kanssa hieman lisää.

Tämmöistä nyt tänään sitten. Notta hyvää joulua itse kullekin.

Johdanto

Tämän dokumentin tarkoituksena on tehdä yhteenveto tarjousvertailusta, joka koskee parisuhdepalveluiden hankintaa tulevalle sopimuskaudelle. Sopimuskauden pituus on ennalta määräämätön, eikä se sisällä optiovuosia. Vertailtavat tarjoukset on saatu palveluiden nykyiseltä toimittajalta X:ltä ja uudelta toimittajaehdokkaalta A:lta. On huomattava, että tarjouspyyntöprosessi ei ole ollut julkinen, joten kaikki potentiaaliset toimittajat eivät ole jättäneet tarjousta.

Tarjouksia on vertailtu niiden kokonaistaloudellisen edullisuuden pohjalta; tämä käsittää kustannusten lisäksi palvelun laadun sekä palvelusopimukseen liittyvän mahdollisen käyttöönottoprojektin aikataulun ja kustannukset.

Hankittava palvelukokonaisuus

Hankintaprosessin kohteena olevaa palvelukokonaisuutta voidaan kutsua kollektiivisesti parisuhdepalveluiksi. Se pitää sisällään seuraavat osakokonaisuudet:

• Seuralaispalvelut (käsittäen "edustuspuolisona" toimimisen erilaisissa työhön ja vapaa-aikaan liittyvissä tilaisuuksissa)
• Seksuaalipalvelut (tarkemmin neuvoteltavassa laajuudessa)
• Matkaseurapalvelut (sekä koti- että ulkomaisiin kohteisiin)
• Kahdenkeskiseen ajanviettoon liittyvät palvelut
• Yhdessä nukkumiseen liittyvät palvelut (vuoteen jakaminen ei-seksuaalisessa tarkoituksessa)
• Kodinhoitoon liittyvät palvelut (yhteistyössä asiakkaan kanssa, rajatussa laajuudessa)

Uuden toimittajan kanssa palvelut on tarkoitus tuottaa aluksi toimittajan toimitiloista käsin, mutta tavoitetilana on pidettävä ns. inhouse-mallia, jossa toimittaja ja asiakas jakavat myös toimitilat.

Erityisiä laatukriteerejä ei ole asetettu millekään yksittäiselle palvelulle tai niiden muodostamalle kokonaisuudelle. Tästä syystä toimittajien pisteyttäminen ja objektiivinen vertailu on mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa.

Sopimus em. palveluiden tuottamisesta tehdään yleensä toistaiseksi, jättäen kummallekin osapuolelle mahdollisuuden irtisanoa sopimus kohtuullisella irtisanomisajalla. On myöskin yleinen tapa, että sopimus on kummankin osapuolen osalta poissulkeva, eli toimittaja sitoutuu olemaan toimittamatta vastaavia palveluita toisille asiakkaille ja asiakas sitoutuu käyttämään vain yhden toimittajan palveluita kerrallaan.

Nykyinen toimittaja X

Asiakassuhde nykyisen palveluntoimittajan X:n kanssa on jatkunut kymmenen vuotta, suurimman osan ajasta palvelut on tuotettu inhouse-mallilla, toimittajan henkilöstön työskennellessä asiakkaan tiloissa. Palvelusopimus on solmittu toistaiseksi, irtisanomisaikaa tai säännöksiä irtisanomismenettelystä ei ole kirjattu sopimukseen. Voidaan olettaa, että sopimus on jommankumman osapuolen aloitteesta irtisanottavissa yksipuolisesti, kohtuullisen irtisanomisajan kuluessa. Irtisanomisilmoitus pitänee antaa suullisesti, kirjallista irtisanomismenettelyä pidettäneen paheksuttavana.

Pääsääntöisesti tuotettujen palveluiden laatu on ollut hyvällä tai tyydyttävällä tasolla koko sopimuskauden ajan, eikä mainittavia ristiriitatilanteita ole esiintynyt. Pienenä ongelmana voidaan pitää X:n heikohkoa taloudellista asemaa, joka on estänyt joidenkin yhteisten investointien teon tai vaikuttanut laatuun ja laajuuteen, jossa investointeja on voitu tehdä.

Koska X on saavuttanut melko vakiintuneen aseman yksinoikeudellisena palveluntuottajana, voidaan (perustellusti) kysyä, kuinka voimakkaasti X on valmis vielä panostamaan palveluidensa parantamiseen tai yhteistoiminnan kehittämiseen. Emme myöskään voi olla täysin varmoja, onko X sitoutunut nykyiseen sopimussuhteeseen vai etsitäänkö markkinoilta (aktiivisesti tai passiivisesti) uutta asiakasta, joskin tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Toisaalta pitkän sopimussuhteen ansioksi voidaan lukea vakiintuneet toimintatavat ja sopimuskumppanin henkilöstön tuttuus. Käsitys tuotettavista palveluista ja niiden laatukriteereistä on muodostunut sopimuskauden aikana ja nykyään ei palveluiden sisällöstä enää juurikaan tarvitse käydä keskustelua. Toisaalta tämän voidaan nähdä haittaavan innovointia ja yhteistyön jatkokehitystä.

On epävarmaa, miten X suhtautuisi palveluiden kilpailuttamiseen. On mahdollista, että kilpailutusilmoituksesta seuraisi välitön sopimuksen irtisanominen. Toisaalta on myös mahdollista, että kilpailutuksen seurauksena X kohdentaisi enemmän resursseja palvelulupauksensa lunastamiseen ja yhteistyö tätä kautta paranisi. Mutta tätä on mahdotonta tietää etukäteen.

Uusi toimittajaehdokas A

Oletamme käytyjen keskustelujen pohjalta, että uusi toimittajaehdokas olisi halukas ottamaan vastuulleen em. palvelukokonaisuuden tuottamisen, mutta sitovaa tarjousta ei ole esitetty (kuten ei myöskään tarjouspyyntöä). Kuten sanottua, toimialan vakiintuneet käytännöt edellyttävät vanhan palvelusopimuksen irtisanomista ennen uuden tarjouspyynnön jättämistä.

A on toimittanut vastaavia palvelukokonaisuuksia aikaisemminkin, julkisena referenssinä (jota ei ole tarkastettu) esitetään yksi pitkäaikainen asiakkuus. Tällä hetkellä A:lla ei (tietääksemme) ole voimassa olevaa asiakassuhdetta mihinkään tahoon. Jos sopimusneuvotteluja ei aloiteta tarpeeksi nopeasti, on olemassa mahdollisuus, että A siirtyy neuvottelemaan jonkin toisen asiakkaan kanssa. Tämä riski täytyy ottaa huomioon kilpailutusprojektin aikataulutusta (ja resursointia) mietittäessä.

Pidämme toteennäytettynä, että A kykenee toimittamaan kaikki palvelukokonaisuuteen kuuluvat palvelut vähintään samanlaatuisina kuin nykyinen toimittaja X, joskin joidenkin palveluiden (kuten matkaseuran) sisällön suhteen A:n näkemys eroaa (merkittävässäkin määrin) omasta näkemyksestämme. Toisaalta voidaan olettaa, että tarkemmissa sopimusneuvotteluissa päästään molempia osapuolia tyydyttävään palvelumäärittelyyn.

Taloudelliselta asemaltaan oletamme A:n olevan hieman nykyistä toimittajaamme vahvempi. Tätä on pidettävä positiivisena seikkana, sillä se mahdollistaa paremmin investoinnit yhteistoiminnan kehittämiseen.

Merkittävä A:n puolestava puhuva seikka on myöskin yhteistyön tuoreus, jonka vuoksi palveluiden (uudelleen) määritteleminen on mahdollista innovatiivisella tavalla, vailla menneisyyden painolasteja. Kenties uusi sopimussuhde sopisi paremmin uuteen markkinatilanteeseen?

Transaktiokustannukset

Vanhan sopimuksen päättämiseen ja uuden kilpailuttamiseen sisältyy merkittävä määrä transaktionaalisia kustannuksia ja riskejä. Osa näistä kustannuksista on puhtaan taloudellisia, osa enemmän organisaatioiden ilmapiiriin ja jaksamiseen liittyviä. Erityisesti nykyisen toimitussopimuksen irtisanomisajan pituus ja toimittajan käyttäytyminen sen aikana ovat kysymysmerkkejä.

Toisaalta emme myöskään tiedä, kuinka pian sopimuksen päättämisen jälkeen voimme aloittaa neuvottelut A:n kanssa ja kuinka nopeasti uusi sopimus voidaan ja on järkevää solmia.

Viime kädessä on myös mahdollista, että neuvottelut A:n kanssa kariutuvat, jolloin jäämme sopimuksettomaan tilaan.

Kaikkien näiden riskien ja kustannusten voidaan nähdä puhuvan nykyisen toimittajasuhteen jatkamisen puolesta.

Johtopäätökset ja suositukset

Toimittajien vertailu on faktapohjalta mahdotonta. Niinpä kysymyksenasettelu tulisi mielestämme kääntää muotoon: halutaanko nykyistä toimittajasuhdetta jatkaa (ja kehittää) vai halutaanko se irtisanoa. Toimialan käytäntöjen valossa suosittelemme, että päätös uuden toimittajan valinnasta jätetään irtisanomisen jälkeiseen aikaan.

Työryhmä ehdottaa, että X:n kanssa käynnistetään ohjausryhmätyöskentely nopealla aikataululla joulun vapaapäivien jälkeen. Ohjausryhmässä (jonka kokousten pito on viimeaikoina laiminlyöty) tulisi käsitellä toimittajasuhteen jatkamisen edellytyksiä, molemminpuolista tyytyväisyyttä saatuun palveluun ja siitä suoritettuun korvaukseen sekä tarvittaessa määritellä palvelusopimuksen ehtoja ja sisältöä uusiksi.

Nykyään, jos joku haluaa minun jakamattoman huomioni, ei tarvitse kuin kertoa juuri tapahtuneesta erosta, joka omasta tai jonkun lähipiiriin kuuluvan. Tämän jälkeen olen välittömästi pelkkänä korvana ja nyökkäilen ymmärtäväisesti kuin Maarit Tastula konsanaan. Tulkaa siis kaikki kertomaan minulle huolenne ja murheenne.

Tämä ei siis kerro suinkaan suunnattomasta lähimmäisenrakkaudestani vaan yksinkertaisesti siitä, että ahmimalla erouutisia haen oikeutusta omille ajatuksilleni. Mitä pidempään kestäneen parisuhteen päättymisestä kuulen, mitä onnellisemmilta ja "toisilleen luoduilta" eronneet ovat vaikuttaneet, sitä mieluummin minä kuuntelen. (Ja sitä ymmärtäväisemmältä vaikutan)

Tällä kaikella siis tosiaankin legitimoin omia fiiliksiäni. "Nuokin epäonnistuivat, miksi meidän suhteemme pitäisi kestää", on ajatus, jolla lohdutan itseäni. Tietystikään en kerro näistä ajatuksista niille, jotka haluavat sydäntään minulle purkaa. Ehei, minä olen itse empatia, minä kuuntelen ja lohdutan. Ja syvällä sisimmässäni koen, hmm, vahingoniloa? En sentään, mielelläni soisin parisuhteiden kestävän. En toivo eroa kennellekään. Mutta jos joku on sellaiseen päätynyt, se saa minut tuntemaan itseni, edes hetkeksi, ei niin pahaksi ihmiseksi.

Joten rakkaat lukijani, kertokaa ihmeessä, jos olette juuri eronneet. Erityisesti kertokaa, jos olette lähteneet monta kymmentä vuotta kestäneestä "täydellisestä parisuhteesta".

Jooko?