Tämän tarinan keskiössä on kolme miestä. Tai, jos tarkkoja ollaan, keskiössä on kaksi ja reunalla yksi.

Ensinnäkin olen Minä, "vähän yli" kolmikymppinen mies.

Sitten on toinen mies, jonka kanssa muodostamme kokonaisuuden, jonka nimi on tällä hetkellä Me. Häntä kutsun nyt yksinkertaisesti nimellä "Herra X", tai vain "X", erotuksena lukemistani eroblogeista, joissa kumppani on aina "E" tai "T" tai "J", eli etunimensä alkukirjain. Kuten minäkin, X on "vähän yli" kolmikymppinen mies. Yhdessä me olemme olleet Me vajaat kymmenen vuotta, yhdessä asuneet vuoden vähemmän. Mitään muuta emme ole suhteemme virallistamisen eteen tehneet. Lapsiakaan meillä ei ole, se kun olisi biologisesti vähän hankalaa.

Taloudellisesta näkökulmasta minun ja X:n suhde ei ole "tasavertainen", lähinnä siitä syystä, että omat vuosituloni ovat noin puolitoistakertaiset X:ään verrattuna (verottaja pitää huolen siitä, että tileillemme päätyvät rahamäärät eivät ole aivan yhtä epäsuhtaiset). Myöskin asunto, jossa asumme, yhteinen kotimme, on minun. Olin ostanut sen jo ennenkuin meistä tuli Me ja jossain vaiheessa X:n nimi vaan ilmestyi oveen. En voi sentään sanoa, että minä elätän meidät, mutta tämä epäsuhta vaikuttaa joihinkin asioihin, mitä voimme ja emme voi yhdessä tehdä. Ehkä emme voi tehdä yhdessä niin paljon asioita, kuin minä haluaisin, tai mihin omat resurssini riittäisivät.

En kirjoita tätä kaikkea korostaakseni omaa erinomaisuuttani. Olosuhteista vaan seuraa tiettyjä reunaehtoja ratkaisuille, joita voin tehdä: esim. koska asunto on minun, en vaan voi järjestää itselleni valmiiksi uutta asuntoa ja muuttaa sinne, jos/kun ero tulee. Jne.

Sitten on Hän, vielä kolmas "vähän yli" kolmikymppinen mies. Hänet saatte tuntea nimillä "Herra A" tai "A". A saa ikävän kunnian olla, näkökulmasta riippuen, tarinan alkupiste, sankari tai konna. Tai jotakin muuta. Tällä hetkellä hän on hyvinkin marginaalissa (syistä, jotka selitän kohta), mutta ilman häntä tämä blogi ei välttämättä olisi koskaan nähnyt päivänvaloa. Tai no, melko varmasti olisi, mutta ei ehkä ihan juuri nyt.

Tapasin A:n noin kuukausi sitten. Missä, miten ja miksi -kysymykset jätän nyt avoimeksi. Samaten mitä minun ja hänen välillään silloin tapahtui tai oli tapahtumatta, on epäolennaista tämän tarinan kannalta. Olennaista on, että tapaamisen seurauksena syntyi (molemminpuolinen) kiinnostus, ihastumisesta puhuminen olisi ehkä vähän liian liioittelua. Mutta siis halusin häneltä ja hänen kanssaan jotakin, mitä en voinut saada, koska olin ja olen suhteessa X:ään. Tämä ristiriita aloitti tapahtumaketjun, jonka yksi välipysäkki on tämän blogin perustaminen. Päätepysäkkiä emme vielä tiedä.

Nykyään en enää pidä mitään yhteyttä A:n kanssa. Mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä. Epäilyksen siemen omista tunteistani X:ää kohtaan ja niiden kestävyydestä oli jo kylvetty. Valinta, jota ensin pohdillä välillä X vai A, muuttui muotoon X vai ei-X. Jos välitän X:stä tarpeeksi vähän kehittääkseni tunteita jotakuta toista kohtaan (ja harkitakseni eroa tämän takia), välitänkö hänestä kaiken kaikkiaan liian vähän? Olisiko minun parempi erota, hengähtää, katsella ympärilleni, nauttia sinkkuelämästä (ja uusien miesten tapaamisesta)?

Näitä kysymyksiä kutsun lukijani kanssani pohtimaan.