Mitä ostaa joululahjaksi miehelle, jonka jättämistä harkitsee? Tämmöisiäkin kysymyksiä on saanut pieni ihminen tässä pohtia. Mutta ostinpa kuitenkin jotakin, luultavasti paljon kalliimpaa kuin mitä tulen itse saamaan. Mutta ajatus lienee tärkein. Eikun siis.

Mutta ensin pari sanaa siitä, mitä tässä hiljaiselon aikana on tapahtunut. Taannoin kirjoitin miljoonista tekosyistä, miksen voi tehdä suhteemme päättämiseksi mitään. Ne kaikki on nyt syksyn osalta käyty läpi, lähestyvää joulua lukuunottamatta. Viimeisten viikkojen aikana on siis matkusteltu, yhdessä ja erikseen, lomaillen ja töissä. Työnantajani on myöskin palkinnut hyvin tehdystä työstä antamalla lisää työtä. Eli työnkuvani on muuttunut suuntaan, joka pitää sisällään vielä enemmän matkustamista (ja toivottavasti myös lisää palkkaa).

Kaiken tämän keskellä parisuhteeni ongelmat ovat muuttuneet, lääketieteellisillä termeille, akuuteista kroonisiksi. Tällä tarkoitan, että minua kolme kuukautta sitten vaivannut tunne siitä, että jos eivät asiat just heti ratkea, en saa henkeä, on poissa. Pakotus on ehkä siirtynyt sydämestä jonnekin, hmm, takaraivoon. Tiedostan, että asiat eivät ole hyvin (tai ainakaan niin kuin toivoisin niiden olevan), mutta toisaalta minulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta tehdä niille jotain nyt heti. Huomennakin ehtii. Olin asettanut itselleni erinäisiä deadlineja siitä, mihin mennessä teen päätöksiä elämäni suhteen. Ne kaikki deadlinet ovat nyt menneet, kuin kouluaikoina konsanaan.

Niinpä näyttää siltä, että tästä ei vielä tullut se joulu, jona ostetaan joululahjat jollekin toiselle. Annetaan tämän joulun nyt mennä.

Olen edelleen (ja yhä voimakkaammin) tietoinen siitä, ettei tämmöinen kahtaalle horjuminen ole pidemmän päälle tyydyttävää meidän kummankaan kannalta. Myös X ansaitsee suhteen jossa on rakkautta, intohimoa jne. X ansaitsee miehen, joka rakastaa häntä. Minä ansaitsen miehen, jota rakastan. Näinhän se on.

Pitäisiköhän sittenkin antaa X:lle joululahjaksi vapaus. Ehkä ei kuitenkaan.